maanantai 6. kesäkuuta 2011

kivivuori: rikollisten veljeys. jatkoa lukemismuistiinpanoihin

Eilen kirjoitin "Aluksi Kivivuori puolustaa kaunokirjallisuuden käyttämistä lähteenä sosiaalipsykologiassa. Ei keskustele juuri lainkaan sen ongelmista."

Se ei pidä paikkaansa, sillä Kivivuori myöhemmin kirjassaan kirjoittaa seuraavasti:
Mutta miten valikoituneita laadullisen tutkimuksen "anekdootit" ovat? Eikö olisi mahdollista kirjoittaa kirja, joka toistaisi kerta kerran jälkeen esimerkkejä rikollisten jylhästä uhrautuvuudesta, itsepintaisesta vaikenemisesta kuulusteluissa ja kaverin auttamisesta viimeiseen hengenvetoon? Epäilemätä olisi. --- Siksi on ollut hyödyllistä tarkastella kuvaa, joka samoista ilmiöistä syntyy määrällisten tutkimusten perusteella."


Kirjan peruskeissi on, että rikollisten parissa on esiintyy koko maailmassa ja eri aikoina yhteisinä piirteinä epäluuloisuus ja valmius pettämiseen yhdistettynä lojaalisuuden vakuutteluun. Mitä enemmän puhuu luotettavuuden tärkeydestä, sitä epäluotettavampi rikollinen tuntuu olevan. Kirjassa pohditaan myös sitä, kuinka luottamuspulan ympäristössä epäluuloisuus, uskottavan uhan väkivaltainen signalointi ja pettämisalttius ovat rationaalisia tapoja toimia, mutta samalla rikolliseksi valikoituvat juuri sellaiset, jotka ovat taipuvaisia epäluuloisuuteen ja impulsiivisuuteen ja väkivaltaisuuteen.

Kirja oli kiinnostava. Sen hinta on kirjakaupoissa suolainen, ei kannata ostaa. Mutta jos kirjastosta löytyy, niin ihan kiinnostava ja nopea lukukokemus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti