Lukemisen keskeyttäminen muistiinpanojen tekemiseen saattaa aiheuttaa kovasti hallaa lukemiselleni. Yritän silti, kun lukiessa syntyy paljon ajatuksia. Kun kirjoitan jotain muistiin, niin ehkä myöhemmin voin palata tarkastamaan lähdeviitteitä ja ehkä vastailla kysymyksiin joita teksti on herättänyt.
Nimi kuulosti tutulta. Ei kuitenkaan tämä dosentti, vaan romaanihenkilö pohjan tähden alta. Tuttu nimi (jonka tuttuuden lähdettä en aluksi muistanut) kiinnitti huomion. Ehkä minun pitää ottaa joku taiteilijanimi, jonka kaikki muistavat. Juutas Käkriäinen vaikka.
...
Aluksi Kivivuori puolustaa kaunokirjallisuuden käyttämistä lähteenä sosiaalipsykologiassa. Ei keskustele juuri lainkaan sen ongelmista. Romaanit, jotka eivät katoa historian unhoon, kun eivät valikoidu realistisuuden perusteella. Se, että romaanin kirjoittaja on hyvin valikoiva seula, joka tarkoituksella värittää omiin ennakkoluuloihinsa sopien hyvinkin avoimesti, ja se, että myös lukijakunta on äärimmäisen valikoiva seula ja sen lisäksi kun vielä tutkija aikoo lukijakunnan valitsemista teoksista saada jotain tietoa empiirisestä todellisuudesta tietyissä sosiaalisegmenteissä (tässä tapauksessa rikollisuudesta ja rikollisten välisistä sosiaalisista suhteista) niin ei voida puhua, että mitään testattavaa saataisiin. Kirjallisuuden käyttäminen mahdollistaa tukevien anekdoottien löytämisen. Kivivuoren kirjassa maininnat vaikka Putkinotkosta tai Hurskaasta Kurjuudesta ovat kyllä kiinnostavia ja viehättäviä, mutta oikeaan tietoon pääsemisen tavoitteen kannalta ne ovat jopa haitallisia. Ne vain lukkiuttavat valmiisiin ennakkokäsityksiin ja antavat valheellista tukea.
...
"Tutkijat selittivät koetuloksia niin, että luonnonvalinnan tuottamaan ihmismielen varustukseen kuuluu petkuttajien tunnistamiskyky, englanniksi domain specific cheater detection module. "
Näin Kivivuori kirjoitti Toobyn ja Cosmideksen päätelmistä, joita he tekivät vanhan Wasonin korttivalintatestin perusteella. Uskoisin kuitenkin, että tuon vanhan tutkimuksen päätelmien vahvuus ja tuki nimenomaan cheater detection modulelle on kumottu. Domeenispesifisyys on varmasti totta, samoin kehittynyt kyky havaita nimenomaan huijareita. Korttivalintatestin erot eivät kuitenkaan ilmeisesti johtuneet siitä, että huijareita olisi erityisen helppo havaita, vaan arkipäivän tilanteisiin liittyvät testit jotka eivät liity huijaamiseen ovat samalla tavalla ihmiselle helpompia kuin puhtaan loogiset.
On tieteen ongelma, jos yhä viitataan tuohon tutkimukseen huijarinhavaintodomeenin todisteena. En usko, että Cosmides tai Toobykaan enää selittäisivät koetuloksia siten, kuin he selittivät silloin. Tiede on edistynyt.
Kivivuori mainitsee tutkimuksia, joista käy ilmi, että ihmiset muistavat epäluotettaviksi kuvattujen ihmisten kasvoja keskimääräistä paremmin. Samoin ihmiset muistavat pelissä huijaavista (heitä on käsketty huijata, joten kyseessä ei ole valikoitunut) ihmisistä otettujen kasvokuvien kasvot paremmin kuin altruistisesti pelaavien, vaikka he eivät tiedä ketkä ovat huijareita. Kivivuori mainitsee naisten olevan altruistisempia. Miehet oletettavasti ovat epäluotettavampia. Muistetaanko miesten kasvoja siis paremmin? Vai häviääkö luotettavuusvaikutus muiden sukupuolivaikutusten alle? Ja mikä on sukupuolivaikutusten netto? muistaako miehet paremmin miesten vai naisten kasvoja, entä naiset. Ja millaisella tehtävänannolla, Millaisessa emootiossa. Myös näistä asioista voisin siis lukea enemmän.
...
Kirjassa mainittiin Osmo Soininvaaran harmittelevan kirjassaan Sata-Komitea, että poliittinen korrektius on haitannut sen tutkimista, miksi toiset ovat muita vaikeammin työllistettävissä. Mietin, että miksi Osmo Soininvaara on Hommakommentoijien ja muiden maahanmuuttokriitikkoänkyröiden suuttumuksen ja inhon kohteena, vaikka hän vihreissä on yksi lähimpänä maahanmuuttokriitikoiden näkökulmia tai lähestymistapoja. Osmo Soininvaara myös keskustelee hyvin ennakkoluulottamasti ja monipuolisesti näkökannat huomioon ottaen. Onko kyse siitä, että Osmo Soininvaara on tutustunut samoihin argumentteihin, mutta on silti eri mieltä. Onko melkein samaa mieltä oleminen inhottavampaa ihmisessä, kuin aivan erimieltä oleminen. Siis että Oikeiston vihatuin ajattelija vasemmiston keskuudesta on se, joka on lähimpänä vasemmistoa.
Tuo Soininvaaran kirja pitäisi laittaa lukulistalle, jos olisi sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti