Tim Harfordin elämän logiikassa kerrotaan mielenkiintoisista testeistä, jotka näyttävät miten syrjintää voi syntyä. En ole lukenut artikkelia, mutta linkkaan sen http://www.blogger.com/img/blank.gifkiinnostuneille: Experience-based discrimination: classroom games

On kuitenkin haitaksi, kun hän ei suostu mainitsemaankaan perinnöllisiä älykkyyseroja mahdollisina selityksinä, tai miksi ne eivät selittäisi.

"Lasten välinen ahtaasti määritelty tasa-arvo ei kestä kauaa. Leikkikoulussa mustat lapset jäävät samanlaisesta taustasta tulevien valkoisten jälkeen jo muutamassa kuukaudessa. Erot vain kasvavat ajan myötä. Lopulta ero keskimääräisen mustan ja valkoisen oppilaan välillä on kuin keskimääräisen neljäs- ja kahdeksasluokkalaisen välinen kuilu. Voiko kaikki johtua huonoista kouluista? Fryer ja Levitt luulivat ensin niin. Tutkimuksen edetessä selitys oli hylättävä. Vakuuttavampaa on väittää, etä lapset ovat rationaalisia. He tietävät kohtaavansa vihamielistä vastustusta työmarkkinoilla niin kuin yliopistollisen kokeen violetit työntekijät. Niinpä he eivät viitsi lukea läksyjään. "

Huomionarvoista on myös, että miksi pieneistä ennakkoluuloista lähtenyt kierre, pitää mustat alhaalla, mutta monet muut syrjityt ryhmät nousevat arvostetuiksi. Aasialaiset tulevat köyhistä oloista, miksi stereotyypit kiinalaisista ovat muodostuneet niin erilaisiksi kuin mustista.

Harford ilmaisee tärkeän asian: syrjintä ruokkii tietyssä määrin itseään, mutta on liian vahvaa väittää, että erot johtuvat ainoastaan sattumanvaraisesta syrjinnästä, joka on luonut itseään vahvistavat rakenteet kun yksilöt ovat reagoineet rationaalisesti kohtaamaansa syrjintään.