Tamara Drewe ja Rakkaat rikkaat ystävät

Katsoin puolet elokuvasta Rakkaat rikkaat ystävät. Pidin siitä. Se oli draamakomedia keski-ikäisistä naisista. Rikkaita snobeja, paitsi tietysti Jennifer Anistonin esittämä Olivia, joka oli lopettanut opettajantyönsä ja oli köyhä siivooja sen takia. Olivian köyhyys oli kai se joku jännite. Vaikka oli siinä muutakin. Se oli vain elokuva siitä millaista elämä on. Henkilöistä pystyi pitämään, koska ne vaikuttivat todelta.

Tamara Drewe, jonka katsoin tänään oli draamakomedia, mutta se ei ollut uskottava eikä pidettävä. Henkilöhahmot oli jaettu hyviin ja pahoihin. Hyvät ymmärsivät, pahat eivät. Hyvillä oli stereotyyppisiä hyviksi ajateltuja piirteitä, kuten oikeudenmukaisuus ja syvällisyys, materian halveksunta. Huomasin elokuvan olevan tyhmä, kun paljastui ettei remonttihommia tekevä kotikyläänsä jumiutunut köyhä poika ollut pelkästään komea, vaan että hänellä oli ollut vielä joku grafiikkayritys. Vain syvällisyys, taitelijuus teki henkilöstä hyväksyttävän hyviksen ja rakkauden kohteen. Mies oli siis seksiobjekti, ei oikea henkilö. Hänessä ei ollut puutteita.

Elokuvassa oli siis hauskoja kohtia, mutta en vain pystynyt pitämään näistä hyviksistä. Heistä puuttui inhimillisyys.