Tamara Drewe ja Rakkaat rikkaat ystävät

Katsoin puolet elokuvasta Rakkaat rikkaat ystävät. Pidin siitä. Se oli draamakomedia keski-ikäisistä naisista. Rikkaita snobeja, paitsi tietysti Jennifer Anistonin esittämä Olivia, joka oli lopettanut opettajantyönsä ja oli köyhä siivooja sen takia. Olivian köyhyys oli kai se joku jännite. Vaikka oli siinä muutakin. Se oli vain elokuva siitä millaista elämä on. Henkilöistä pystyi pitämään, koska ne vaikuttivat todelta.

Tamara Drewe, jonka katsoin tänään oli draamakomedia, mutta se ei ollut uskottava eikä pidettävä. Henkilöhahmot oli jaettu hyviin ja pahoihin. Hyvät ymmärsivät, pahat eivät. Hyvillä oli stereotyyppisiä hyviksi ajateltuja piirteitä, kuten oikeudenmukaisuus ja syvällisyys, materian halveksunta. Huomasin elokuvan olevan tyhmä, kun paljastui ettei remonttihommia tekevä kotikyläänsä jumiutunut köyhä poika ollut pelkästään komea, vaan että hänellä oli ollut vielä joku grafiikkayritys. Vain syvällisyys, taitelijuus teki henkilöstä hyväksyttävän hyviksen ja rakkauden kohteen. Mies oli siis seksiobjekti, ei oikea henkilö. Hänessä ei ollut puutteita.

Elokuvassa oli siis hauskoja kohtia, mutta en vain pystynyt pitämään näistä hyviksistä. Heistä puuttui inhimillisyys.

Savon Sanomien Ripaoja yllättyy Halla-ahon tekopyhästä suhtautumisesta Benji-hyppyyn

Media kertoi kansanedustaja Jussi Halla-ahon tehneen benji-hypyn.

Se oli hämmentävä poliittinen avaus monikulttuurisuuskriitikolta. Mikä hänet sai näin omaksumaan polynesialaista alkuperää olevan nuorten miesten rohkeusriitin? Suomalainen mieshän hyppää, jos hyppää, vain ilman köyttä.

Noin kirjoittaa Martti Ripaoja Savon Sanomista Savon Sanomissa, tarkoituksena osoittaa kuinka Halla-ahon monikulttuurisuuskritiikki perustuu väärinkäsitykseen. Suomessa kun käytetään lainasanoja, eikä numerojärjestelmämmekään ole kotoperäinen ja sellaista. Suomi siis on aina ollut monikulttuurinen ja monikulttuurisuuden rajoittaminen aiheuttaa vain tappiota Suomelle. Ilman monikulttuurisuutta ei olisi benji-hyppyä, kirjoitustaitoa, maataloutta ja montaa ihanaa asiaa.

Ripaoja on yllättynyt, ettei Halla-aho monikulttuurisuuskriitikkona vastusta vierasta alkuperää olevaa benji-hyppyä. Tarkoittaako se, että olisi yllättävää jos Ripaoja vastustaisi "rippikoulua", jossa harjoitettaisiin benji-hypyn taustalla olevaa polynesialaista rituaalia. Joukko tokaluokkalaisia poikia ympärileikattaisiin perinteisin menetelmin, sitten hypittäisiin 10-30 metristä liaanien varassa, siten että maalina on, että olkapäät hipaisevat maata. Alhaalla tanssisi joukko naisia yläosattomissa. Turvajärjestelyihin kuuluisi silmämääräinen liaanin kestävyyden ja hyppääjän painon arviointi, ja se että hyppääjä edellisenä päivänä pidättäytyy seksistä. Niitä jotka eivät uskaltaisi hypätä pilkattaisiin pelkureiksi.

Julistan nyt selviksi asioiksi seuraavat:

Suomalaiset kannattavat monikulttuurisuutta, koska eivät vastusta benjihyppyä eikä pitsan syöntiä.

Suomalaiset vastustavat monikulttuurisuutta, koska tahtovat edelleen pitää ehdottomasti kiellettynä naisten ympärileikkauksen, lesken polttomurhaamisen miehen hautajaisissa ja yleisesti kaikenlaisen verikoston, vaikka kaikki osapuolet olisivat suostumuksensa antaneetkin.

Näiden asioiden toteamiseksi ei enää tarvitse kirjoittaa kolumneja.

Robocop saa tuhota koska on voimaton

Englannin mellakoita katsellessa olen miettinyt:

Poliisit varusteineen näyttävät elokuvan Robocopilta, mutta eivät käyttäydy samoin. Robocop kun nimenomaan käytti ylenmääräistä voimaa. Räjäytti bensa-asemat saadakseen murhattua niiden ryöstöä yrittäneet. Englannin näyttävästi varustautuneetkin poliisit ovat äärimmäisen varovaisia. Yhtä ihmistä pidättämään vaaditaan viisi poliisia. Mellakoijajoukkoa rauhoittamaan tarvitaan enemmän poliiseja kuin mellakoijia. Tämä perustuu siihen, että pidätettyjä on kohdeltava kunnioittavasti, heitä ei ole todistettu syyllisiksi. Tämä toimii, jos on varaa. Jos on enemmän poliiseja kuin mellakoijia. Ylipäätänsä kovat otteet sallitaan underdogille. Robocop saa mellestää, koska Detroitin rikollisongelma näytetään niin hirvittävänä. Altavastaajavapaustaistelija voi tehdä terroritekoja joita ylistetään, kuten vaikka Nelson Mandela tai muut. Poliisi Englannissa ei ole pystynyt puuttumaan, koska rauhaisassa maassa poliisi on oletettu voimakkaaksi. Voimaton uhka pitää lannistaa lempeästi. Täten pienen lapsen väkivaltaisen kohtauksen hillitsemiseen vaaditaan suurempi joukko ihmisiä, kuin väkivaltaisen aikuisen hillitsemiseen: Aikuinen on voimakas, ei viaton, ja sitä saa myös satuttaa.

Sekalaisten pätkien (joiden valikoitumiseen varmasti omat vinoutumani vaikuttavat) perusteella mellakoijat ovat liikkeellä, koska poliisi on voimaton ja koska tahtovat osoittaa, että poliisi on voimaton, poliisi on altavastaaja ja mellakoijat hallitsevat. Lukemani perusteella tälläinen kokemus näillä väitteillä höystettynä on luonut vastareaktion joka on odotettava: sympatia näitä entisiä altavastaajia kohtaan on loppunut. Altavastaajan rooliin joutuneet poliisit saavat tuen ja luvan koviin otteisiin. Valituiksi haluavat poliitiko tulevat lupaamaan kovempia otteita. Mielenosoittajat ovat osoittaneet poliisin voimattomaksi, rikkaat ja konservatiivit uhreiksi, ja seuraus on se että poliisi voimistuu ja konservatiivit kasvattavat suosiotaan.