Anatomisten kuvastojen katsominen on iljettävää. Jotkut reagoivat herkemmin kuin toiset. Eräät esim. pyörtyvät nähdessään verta. Sellaiset eivät hakeudu lääkikseen. Inhoreaktion voimakkuus voiko ennustaa pärjäämistä lääkiksessä ja myöhemmin uralla jos vakioidaan muita seikkoja? Millä mittarilla inhoreaktiota on paras mitata, halvin, tarkin, mitä on inho?
Kaikkiin asioihin tottuu lopulta ainakin jonkun verran. Voivatko silti aiheuttaa inhoa ja stressiä kokeneissa lääkäreissä. Entä kivun näkeminen, tottuuko siihenkin, vai onko se jatkuva stressin lähde lääkäreillä. Mitä strategioita ja mekanismeja näiden tunteiden kanssa elämiseen käytetään? Mistä siis etsiä kirjallisuutta asiasta. Tai millä hakusanoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti