Aikaan saaminen on haastavaa. Yritän laskea, mutta se on vaikeaa tavalla jota en ehkä osaa hyödyllisellä tavalla nimetä. On vaikea ohjata tarkkaavaisuutta, selvittää itselleen mitä lause tarkoittaa, ehkä työmuisti ei oikein toimi.

Nyt olen väsynyt. Nukuin vähän. Asia voi liittyä siihen, nälkään, johonkin häiritsevään ajatukseen tai mihin tahansa. Ei kuitenkaan ole kauhean selvää, eikä ilmeistä että mistä työmuistikapasiteetin tai tarkkaavaisuuden hetkelliset vaihtelut milloinkin johtuvat, ja siten on siis vaikea tietää mitä asialle kannattaisi tehdä. Kuppi kahvia? Päiväunet? Jotain syömistä? Tarkkaavaisuutta voi varmaan kohdentaa innostuksella, mutta mistä senkään löytää. Ja voiko olla sittenkin niin päin, että innottomuus ja levottomuus ovat oireita siitä, että työmuistikapasiteetti on alhainen.

Kirjassa overflowing brain keskusteltiin paljon siitä, voiko harjoituksella ja vaikka ritalinilla parantaa työmuistikapasiteettia. Kyllä pystyy. Mutta nyt minua kiinnostaisi miten esim. päivän tai viikon mittaan vaihteleva tarkkaavaisuuskyky vaihtelee.

Olisi myös hyvä tietää, että onko hyvä vain pakottaa itseään tekemään, vaikka tuntuu vaikealta, ja mihin asti on hyvä pakottaa. Jos inspiraatiota jää odottamaan, niin aika vähän tulee tehtyä. Motivaatio ja tarkkaavaisuus liittyvät yhteen, supersaavuttajat omaavat supermotivaation, mutta mistä se on saatu. Useilla on tietysti ollut ulkoisena motivaattorina piiskurivanhempi. Joillain ehkä vain sisäinen epävarmuus. Uskon motivaation liittyvän paljon sosiaalisen kanssakäymiseen ja sen potentiaaliin. Teot joilla saa edes kuviteltua ihailua ja hyväksyntää ovat motivoivia niiden primitiviisiempian nälkään ja janoon sun muihin liittyvien lisäksi. Saavutuksia arvioidaan sosiaalisen palautteen perusteella. Toki sosiaalinen palaute voi olla sisäistä. Jotkut kun ovat tyytyväisiä silloin kun tietävät että muiden pitäisi ihailla heitä, vaikka todellisuudessa ihailijoita ei löydykään.

Huomaan tämän, että jonkun asian oppimiseen sosiaaliset ajatukset motivoivat voimakkaasti ja toisessa tilanteessa lannistaa. Onko jonkun asian oppiminen turhaa riippuu siitä, että kuvittelenko sen sosiaalista arvostusta lisääväksi. Tämä on tärkeä asia muistettaviksi oppilaiden motivointia miettiessä. Kitaran soitto on jostain syystä motivoivampaa kuin koulutehtävät, ja se syy on ihailu. Jos et pysty kuvittelemaan, että miksi joku taito tuo ihailua ja voimaa, niin se ei motivoi. Nopea palaute kehittymisestä on tärkeää, ja tietokonepelissä onnistuu itsensä huijaamaan motivoituneeksi, mutta uskon että sielläkin onnistumisen hyvältä tuntumisen taustalla on ajatus sosiaalisesta hyväksynnästä, tai ideaalisesti dominoinnista. Väkivaltapelit simuloivat dominanssia ja voimaa. Siksi on motivoivaa ampua ihmishahmoja, ei niinkään maalitauluja.