brain genomes show their individuality

Jos lukee kirjaa, josta on tulossa tentti, niin ei voin nautiskellen kävellä kirjan polkua pitkin nauttien kauniista näkymistä. Pitää hiiviskellä kyyryssä koko ajan joka suuntaan pälyillen silmä kovana,sillä mikä tahansa harmittomalta vaikuttava yksityiskohta voikin olla vaaniva tenttikysymys, joka hyökkää kimppuusi, jos huomiosi herpaantuu. Tenttikirjat ovat synkkä ja pelottava paikka. Milloin tahansa voi kompastua ja kuolla epäonnistumiseen.

Kivoja TED-talkkeja

Brian Greene: String theory

Alain de Botton: A kinder, gentler philosophy of success

Elizabeth Murchinson: Fighting a contagious cancer

Dan Ariely on choosing

Mietelmiä kiinalaisesta huoneesta

Luin artikkelin Kiinalaisesta huoneesta. Se liittyy opintoihini ja on valitettavasti salasanan takana (koska luen salatiedettä).

Kiinalaisen huoneen ongelman pykäsi John Searle. Huoneessa on mies, joka noudattaa sääntöjä, jos tämä niin tämä, ei ymmärrä kiinaa, mutta säännöt ja sanakirja tekevät sen, että huoneen ulkopuolelta kiinankielisiä lappuja postiluukusta työntävä pystyy keskustelemaan huoneen kanssa. Huone on epäoleellinen. Se voisi yhtä hyvin olla vain mies, joka on opetellut säännöt, ja osaa vastata jos sille kiinaksi sanoo, mutta ei ymmärrä mitään. Vastaukset tulee kiinaksi, mutta mitään ulkomaailmaan liittyviä ohjeita miehelle ei voi antaa, eikä mies kykene vastaamaan kysymyksiin jossa vaadittaisiin ymmärtämistä ja havaintotiedon yhdistämistä, eli jos kysyy kiinaksi, että montaako sormea pidän ylhäällä juuri nyt, niin kiinalainen huone ei pysty vastaamaan.

Mitä ymmärtäminen sitten vaatii. Voidaan ajatella, että ihminen joka vain muistaa ulkoa vastaukset yhteenlaskuihin, ei osaa laskea. Mistä sitten tietää, että joku osaa laskea? Muistava antaa samat vastaukset jos vain oletetaan, että muistista kaikki löytyy. Laskusäännöillä voi periaatteessa tuottaa loputtomasti, mutta käytännössä on rajoituksia. Miten primitiiviset laskimet laskee? Tämä tuntuu oleelliselta ajatukselta, ja se pitäisi itselleen selvittää. Laskin osaa laskea, taulukko ei, mutta kumpikaan ei pysty antamaan loputtomasti vastauksia. Kiinalaisessa huoneessa ei tietenkään ole kysymys muistista hakemisten ja muiden monimutkaisempien toimitusten välillä, vaan kyse on ymmärtämisestä. Laskin ei ymmärrä yhteenlaskua, vaikka laskee ihan pätevästi? Tarvitaanko ymmärtämiseen siis tietoisuutta. Kiinalainen huone ei ymmärrä kiinaa, koska säännöt ja muisti ovat ulkopuolella, asioita ei yhdistellä tietoisuudessa. Mutta tietoisuus sitten syntyykin monimutkaisten toimitusten kautta sisäiseksi malliksi, jota homunculusu ei katso, koska homunculus on itse se malli tai mitä. En tiedä näitä niin tarkkaan. Pitää pienemmistä ongelmista lähteä liikkeelle, eikä asioista joiden määritelmiä ei tiedä, ainoastaan nimet.

Ilmeisesti kuljen kohti zombie-ongelmaa. Voiko ihmisaivoista poistaa jotain, että tietoisuus häviää, mutta käyttäytyminen säilyy. Mikä käyttäytyminen vaatii tietoisuudeen, mutta kun voimme mitata vain sitä milloin näyttää tietoisuudelta. Joitain toimintoja voi poistaa ilman, että tietoisuus vähenee. Tai ehkäpä parempi sanoa, että se vähenee aina. Mutta joihinkin toimintoihin tietoisuus liittyy enemmän kuin toisiin.

Selvitettäväksi myös tuo asioiden laittaminen muistiin. Vain pientä määrää asioita pystyy käsittelemään. Toimitukset pitää oppia ulkomuistiin, sitten vasta voi tehdä taas monimutkaisempia. Eli moniosaiset ongelmat pitää ensin yhdistellä osina, että koskaan ei neljää useampaa osaa ole ongelmassa.

Vaikka päätteet noudattaa sääntöjä, niin lauseita ei ole mahdollista ymmärtää siten, että päätteestä joutuu merkityksen päättelemään. Päätteellisen muodon tarkoitus pitää olla kokonaisena palikkana päässä. Monimutkaisten lauseiden ymmärtämiseen tarvitsee lauseenpätkien tarkoituksen muistamistamista yhtenä palikkana. Toki eroa on siinä kuinka montaa palikkaa pystyy jongleeraamaan kerralla. Nerot kykenevät pitämään useita. Tavalliset voivat opiskella jo löydetyt muodot ja löytämään niiden perusteella uusia muotoja, mutta jos nerot pystyvät pitämään mielessään suuremman määrän osia, niin kykenevät ihan erilaiseen luovaan yhdistelyyn. Tätä voisi miettiä työmuistin rajoituksen ja ongelmanratkaisun kannalta. Yksi kuusipaikkaisen työmuistin omaava pystyy ratkaisemaan ongelmia joihin vaaditaan kuinka monta neljäpaikkaisen työmuistin omaavaa. Tämän mallintamiseen tahdon.

Tamara Drewe ja Rakkaat rikkaat ystävät

Katsoin puolet elokuvasta Rakkaat rikkaat ystävät. Pidin siitä. Se oli draamakomedia keski-ikäisistä naisista. Rikkaita snobeja, paitsi tietysti Jennifer Anistonin esittämä Olivia, joka oli lopettanut opettajantyönsä ja oli köyhä siivooja sen takia. Olivian köyhyys oli kai se joku jännite. Vaikka oli siinä muutakin. Se oli vain elokuva siitä millaista elämä on. Henkilöistä pystyi pitämään, koska ne vaikuttivat todelta.

Tamara Drewe, jonka katsoin tänään oli draamakomedia, mutta se ei ollut uskottava eikä pidettävä. Henkilöhahmot oli jaettu hyviin ja pahoihin. Hyvät ymmärsivät, pahat eivät. Hyvillä oli stereotyyppisiä hyviksi ajateltuja piirteitä, kuten oikeudenmukaisuus ja syvällisyys, materian halveksunta. Huomasin elokuvan olevan tyhmä, kun paljastui ettei remonttihommia tekevä kotikyläänsä jumiutunut köyhä poika ollut pelkästään komea, vaan että hänellä oli ollut vielä joku grafiikkayritys. Vain syvällisyys, taitelijuus teki henkilöstä hyväksyttävän hyviksen ja rakkauden kohteen. Mies oli siis seksiobjekti, ei oikea henkilö. Hänessä ei ollut puutteita.

Elokuvassa oli siis hauskoja kohtia, mutta en vain pystynyt pitämään näistä hyviksistä. Heistä puuttui inhimillisyys.

Savon Sanomien Ripaoja yllättyy Halla-ahon tekopyhästä suhtautumisesta Benji-hyppyyn

Media kertoi kansanedustaja Jussi Halla-ahon tehneen benji-hypyn.

Se oli hämmentävä poliittinen avaus monikulttuurisuuskriitikolta. Mikä hänet sai näin omaksumaan polynesialaista alkuperää olevan nuorten miesten rohkeusriitin? Suomalainen mieshän hyppää, jos hyppää, vain ilman köyttä.

Noin kirjoittaa Martti Ripaoja Savon Sanomista Savon Sanomissa, tarkoituksena osoittaa kuinka Halla-ahon monikulttuurisuuskritiikki perustuu väärinkäsitykseen. Suomessa kun käytetään lainasanoja, eikä numerojärjestelmämmekään ole kotoperäinen ja sellaista. Suomi siis on aina ollut monikulttuurinen ja monikulttuurisuuden rajoittaminen aiheuttaa vain tappiota Suomelle. Ilman monikulttuurisuutta ei olisi benji-hyppyä, kirjoitustaitoa, maataloutta ja montaa ihanaa asiaa.

Ripaoja on yllättynyt, ettei Halla-aho monikulttuurisuuskriitikkona vastusta vierasta alkuperää olevaa benji-hyppyä. Tarkoittaako se, että olisi yllättävää jos Ripaoja vastustaisi "rippikoulua", jossa harjoitettaisiin benji-hypyn taustalla olevaa polynesialaista rituaalia. Joukko tokaluokkalaisia poikia ympärileikattaisiin perinteisin menetelmin, sitten hypittäisiin 10-30 metristä liaanien varassa, siten että maalina on, että olkapäät hipaisevat maata. Alhaalla tanssisi joukko naisia yläosattomissa. Turvajärjestelyihin kuuluisi silmämääräinen liaanin kestävyyden ja hyppääjän painon arviointi, ja se että hyppääjä edellisenä päivänä pidättäytyy seksistä. Niitä jotka eivät uskaltaisi hypätä pilkattaisiin pelkureiksi.

Julistan nyt selviksi asioiksi seuraavat:

Suomalaiset kannattavat monikulttuurisuutta, koska eivät vastusta benjihyppyä eikä pitsan syöntiä.

Suomalaiset vastustavat monikulttuurisuutta, koska tahtovat edelleen pitää ehdottomasti kiellettynä naisten ympärileikkauksen, lesken polttomurhaamisen miehen hautajaisissa ja yleisesti kaikenlaisen verikoston, vaikka kaikki osapuolet olisivat suostumuksensa antaneetkin.

Näiden asioiden toteamiseksi ei enää tarvitse kirjoittaa kolumneja.

Robocop saa tuhota koska on voimaton

Englannin mellakoita katsellessa olen miettinyt:

Poliisit varusteineen näyttävät elokuvan Robocopilta, mutta eivät käyttäydy samoin. Robocop kun nimenomaan käytti ylenmääräistä voimaa. Räjäytti bensa-asemat saadakseen murhattua niiden ryöstöä yrittäneet. Englannin näyttävästi varustautuneetkin poliisit ovat äärimmäisen varovaisia. Yhtä ihmistä pidättämään vaaditaan viisi poliisia. Mellakoijajoukkoa rauhoittamaan tarvitaan enemmän poliiseja kuin mellakoijia. Tämä perustuu siihen, että pidätettyjä on kohdeltava kunnioittavasti, heitä ei ole todistettu syyllisiksi. Tämä toimii, jos on varaa. Jos on enemmän poliiseja kuin mellakoijia. Ylipäätänsä kovat otteet sallitaan underdogille. Robocop saa mellestää, koska Detroitin rikollisongelma näytetään niin hirvittävänä. Altavastaajavapaustaistelija voi tehdä terroritekoja joita ylistetään, kuten vaikka Nelson Mandela tai muut. Poliisi Englannissa ei ole pystynyt puuttumaan, koska rauhaisassa maassa poliisi on oletettu voimakkaaksi. Voimaton uhka pitää lannistaa lempeästi. Täten pienen lapsen väkivaltaisen kohtauksen hillitsemiseen vaaditaan suurempi joukko ihmisiä, kuin väkivaltaisen aikuisen hillitsemiseen: Aikuinen on voimakas, ei viaton, ja sitä saa myös satuttaa.

Sekalaisten pätkien (joiden valikoitumiseen varmasti omat vinoutumani vaikuttavat) perusteella mellakoijat ovat liikkeellä, koska poliisi on voimaton ja koska tahtovat osoittaa, että poliisi on voimaton, poliisi on altavastaaja ja mellakoijat hallitsevat. Lukemani perusteella tälläinen kokemus näillä väitteillä höystettynä on luonut vastareaktion joka on odotettava: sympatia näitä entisiä altavastaajia kohtaan on loppunut. Altavastaajan rooliin joutuneet poliisit saavat tuen ja luvan koviin otteisiin. Valituiksi haluavat poliitiko tulevat lupaamaan kovempia otteita. Mielenosoittajat ovat osoittaneet poliisin voimattomaksi, rikkaat ja konservatiivit uhreiksi, ja seuraus on se että poliisi voimistuu ja konservatiivit kasvattavat suosiotaan.